Blogi

Lue omalla vastuulla

Blogi

Kirjoitan blogiani lähinnä omaksi huvikseni ja ajatuksien herättämiseksi. En suinkaan ole välttämättä oikeassa, eikä se ole tärkeää. Lukijan kannattaa pitää oma totuus, sitä en halua muuttaa. On hyvä, että on ajattelua, ja että se kehittyy. Kirjoitan lähinnä vinkkejä, myös ihan asiaakin saattaa joskus tulla. Ihmisen hyvinvointi, luonto, luovuus ja pysähtyminen ja itsen kuuntelu ja itsensä kehittäminen ovat näissä kirjoituksissa olennaisina teemoina. Avoimin mielin... Otan mielelläni vastaan palautetta ja sitä voi lähettää vaikkapa Ota yhteyttä -sivun kautta.


Uskaltamisesta

21.07.2015 21:26 — Kirjoittanut Jaana KallioPermalink

Miksi joskus uskaltaa ja joskus ei. Mikä pidättelee, kun ei uskalla? Milloin ja missä olosuhteissa taas uskaltaa hypätä tuntemattomaan. Entä jos teet sen ihan yksin? Tai hyvän ystävän tai puolison kanssa? Nämä vastaukset ovat varmasti yksilöllisiä.

Moni asia tuntuu turvalliselta. Ja tarvitsemme turvallisuutta, rutiineja, samoja ajatuksia, samoja käyttäytymismalleja. Jotta voi saada enemmän, täytyy uskaltaa. Kun uskaltaa monta kertaa ylittää rajojaan, on se kerta kerran jälkeen helpompaa.

Kun uskallan ja teen, niin on mukavaa ja turvallista, että jotakin samaa säilyy. Kun vaikkapa muutan, niin omat esineet ja taulut tuovat kodin tuntua, turvallisuutta. On kuitenkin hyvä myös luopua vanhasta, jotta uutta pääsee tulemaan.

Jos kaipaat uutta, niin tee tilaa. Elämä muuttuu varmasti, kun luovut riittävästi. Mutta toki helpottaa, että tietää ja tunnistaa mitä haluaa. Jos keho (alitajunta) vastustaa, niin yleensä ei vielä tapahdu mitään. Kun saat riittävästi varmuutta, voi ylittää rajan, hypätä uuteen. Mihin sinä haluaisit hypätä? Mitä voimavaroja siihen tarvitset? Lähde käsittelemään itseäsi, hankkimaan niitä voimavaroja. Mahdoton voi tulla mahdolliseksi!


Minä erityinen ihminen

14.01.2015 21:53 — Kirjoittanut Jaana KallioPermalink

Olen kiinnostunut erityisyydestä, erityisherkkyydestä, mahdollisuudesta auttaa toisia, kehittyä itsenä. Kukin omilla voimavaroillaan ja mahdollisuuksillaan. Itselleni on ollut pitkään selvää, että ihmisten kanssa tehtävä ihana työ vaatii välillä erakkomaista elämää. Hiljaisuutta ja rauhaa, mistä saa taas voimaa jaksaa. Itselleni sosiaalisuus on ihanaa, mutta sitä ei enää työn jälkeen jaksa kovin paljon, niin täysillä sitä on työssä mukana. Välillä on hyvä olla rutiineja, joiden avulla on helpompi pysähtyä, antaa aivojen levätä. Minulle ne voivat olla kotitöitä, polttopuiden kantamista tai lenkkiä luonnon helmaan. Tai oma meditaatiohetki tai päiväunet. Mitä ne sinulle ovat?

Suurkiitos ystävilleni ja läheisilleni, jotka ymmärtävät. En joskus soita pitkään aikaan. Välitän ystävistäni, ja silti ei soita, kuin joskus. Siihen voi mennä aika kauan. Onneksi hyvät ystäväni voivat jatkaa siitä kanssani, mihin viimeksi jäätiin. Toiset erityisherkät ymmärtävät. Toisille se on vaikeampaa, kun eivät itse väsy sosiaalisuudesta tai melusta. Itselle luonto ja hiljaisuus ovat voimavaroja. Samoin eläimet ja päivät, jolloin voi itse määrittää oman aikataulunsa. Kun voi tehdä työnsä ja silti kuulla, miten oma keho voi. Mitä ideoita tulee ja mitä olisi tarkoitus tehdä. Elän välillä tarkoituksellisesti oikealla aivopuoliskolla. Ehkä se vasen vaatii omaa aikaa, että se voi järjestäytyä taas uudelleen, että voi olla yhtä aikaa järkevä ja looginen ja samalla myös luova ja herkkä.

On hyvä välttää ylivirittyneisyyttä. Silloin ei saa mitään aikaan. Kun tulee liikaa ärsykkeitä, ja itse en enää jaksa olla iloinen oma itseni. Tekisi mieli vetää peitto korviin ja unohtaa koko maailma. Silloin ei jaksa olla sosiaalinen, vaan haluaa olla yksin ja vetäytyä. Kerätä voimia, tai lähteä jostain tilaisuudesta kesken pois. Jos sinne jää, ei pysty enää kunnolla rauhoittumaan, ei pysty nukkumaan, saamaan kehoon hyvää ja rauhallista oloa helposti. Siihen menee aikansa, kun tilanne menee liian pitkälle. Käy niin kuin lapselle, joka ei mennyt ajoissa nukkumaan. Mikään ei enää onnistu. Aistiärsykkeitä on tullut liikaa.

Jos tunnet itsesi erityisherkäksi, erilaiseksi, joskus on sanottu ujoksi, et koe olevasi niin sosiaalinen kuin muut, olevasi enemmän sisäänpäin kääntynyt, niin suosittelen tutustumaan meihin toisiin erityisherkkiin. Ja Elaine N. Aronin kirjaa "Erityisherkkä ihminen" voin suositella. Olit sitten itse erityisen herkkä tai jos lähipiirissäsi on sellainen. Kaikki me olemme omanlaisiamme, ja se on rikkaus!


Sisäiset ristiriidat

08.11.2014 10:58 — Kirjoittanut Jaana KallioPermalink

Elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Tapahtuu asioita, jotka ovat pahoja, tuntuvat vääriltä, niissä ei ole mitään järkeä. Jotakin puuttuu, jokin menneisyydessäni meni täysin väärin. Minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. En haluaisi elää sellaisessa maailmassa.

"Maailma, ei ole sellainen kuin haluan"

"Minun ei pitäisi olla edes tässä ihmissuhteessa"

"Lapseni on ilkeä, töissä minua loukataan" 

"Mieheni lähti jonkin toisen matkaan, mikä meni pieleen"

Tällaisia ajatuksia, sisäisiä ristiriitoja on sisällämme. Kun jäämme niihin kiinni, ne kasvavat ja alkavat elää omaa elämäänsä. Ne rajoittavat meidän kykyämme nauttia tästä hetkestä, olla läsnä. Ne tuovat sisäistä ahdistuneisuutta, kun taistelemme tuulimyllyjä vastaan. Soudamme vastavirtaan ja emme pääse yhtään eteenpäin. Taistelemme todellisuutta vastaan, ja varmasti häviämme.

Entä jos hyväksymme. Annamme asioiden olla. Emme yritä muuttaa sitä mitä on. Joskus se päätös ei ole helppo, kun mieli haluaa, että asiat olisivat toisin. Entä jos silti hyväksymme, päästämme irti. Annamme anteeksi, ensisijaisesti itsellemme, että emme osaa päästää irti.

Joskus NLP-harjoitukset auttavat huomaamaan, päästämään turhista taakoista irti. Olemaan enemmän se mikä on - oma itsensä. Sellainen ihminen, joka ei vaadi muita muuttumaan oman mielensä mukaiseksi, vaan on valmis kompromisseihin. Ei kannata jäädä kuitenkaan jalkamatoksi, vaan luoda tasapainoisia ihmissuhteita.

Mitä minun mieleni toistaa jatkuvasti?

Minkälaista taistelua käyn sisälläni?

Entä, jos päästän irti, kokeilen sitä vaikka vähän aikaa?

Ajattelen, että elämä menee kuitenkin siihen suuntaan, että viime kädessä minä opin, hyödyn näistä asioista.

Jos mieheni lähti, haluan kasvaa ihmisenä, löytää vahvuuden yksinäisyydestä. Jos työkaverini kiusaa, mietin, että olenko itse liian herkkänahkainen vai kannattaisiko etsiä toista työpaikkaa. Mikä on parasta, mitä voin tehdä itseni hyväksi nyt?